Onko lukijablogit mennyttä aikaa?

SanomaMedian joillakin julkaisuilla kuten Kodin Kuvalehti oli lukijoilla mahdollisuus kirjoittaa omia blogitekstejä. Ja nyt jaan tässä sekä vanhoja tekstejä että vähän uudempaa tietoa blogaamiseen liittyen.

Vuonna 2016 kirjoitin päiväkirjamista tekstiä Kodin kuvalehden lukijayhteisöön jolloin mulla oli Poikamies Mikkelistä-niminen blogi. Ja artikkelin nimi oli Hyvä onni voisi tulla! (19.4.2016 klo 21.30):

Kuten yksi paikallinen trubaduuri on sanonut "Oikopolkuja ei voi onneen raivata" onni ei tule etsimällä vaikka kuinka yrittäisi etsiä.

Esimerkiksi minä olen yrittänyt etsiä onneen oikoteitä. Hyvän onnen saavuttaa kun tekee sellaisia asioita jotka tekee onnelliseksi ja miettii mitä jäi saavuttamatta elämän aikana. Esimerkiksi minut tekee onnelliseksi sekä lempiharrastukseni että perheeni, sukulaiseni ja kaverit.

Onnea yritin varmaan etsiä myös rakkaudesta sillä kaipasin aikaisemmin parisuhdetta mutta nykyään olen tyytyväinen sinkkuna olemiseen koska minulla on ollut viime aikoina paljon kiireitä omien harrastusten kanssa. Ehkä tuleva tyttöystävä löytyy joskus mutta sen kanssa ei ole kiirettä, koska omat asiat sekä harrastukseni ovat tärkeitä etenkin haluaisin tehdä musiikista ammatin.

Aiheet: onni

Vuonna 2017 kerroin myös omista unelmistani joista osa on tosin melkein toteutunut (Luovuus ei jätä rauhaan, 27.7.2017 klo 1:07)

Joskus tuntuu siltä ettei luovuus jätä minua rauhaan kun ei mikään 

ihme etten saa aina unta. Olen ollut pienestä lähtien kova luomaan uusia asioita ja nykyäänkin elää monipuolista taiteilijaelämää päivätöiden ohella sillä teen musiikkia ja kuvataidetta ja esiinnyn pääsääntöisesti muusikkona mutta olen päässyt myös esiintymään teatterilavoille. Lisäksi olen monipuolinen kirjoittaja sillä olen kirjoittanut runoja ja sanoituksia. Myös kirjaprojektit ovat suunnitteilla.

Tulevaisuudensuunnitelmiin kuuluvat myös videotaide sekä oma tuotemallisto.

Nyt ne artikkelit on poistettu Kodin Kuvalehden blogiyhteisössä ja siellä on nykyään vaan yksi lukijablogi, muistan että viime keväänä siellä vielä oli joitakin bloggaajia.

Lukijablogeja on nykyään Kodin Kuvalehden lisäksi enää vaan muutamilla medioilla kuten Kotimaa24.fi, etlehti.fi, Suomela.fi ja Maaseutumedia. Voin olla väärässä mutta kun Googleen kirjoittaa "lukijablogi" se antaa useampia tuloksia, elikkä niitä saattaa olla enemmän.

Törmäsin syksyn aikana sellaiseen huhuun että päiväkirjamaiset blogit olisi kuolemassa kokonaan ja se yllätti minut hieman sillä periaatteessa en ole halunnut pitää omissa blogeissani pelkästään päiväkirjaa vaan kertoa myös ajankohtaisia asioita. Siitä kerron myöhemmin lisää

Lastenohjelmat vaihtavat esittäjää

Olen huomannut sellaisen ilmiön että lastenohjelmat vaihtavat paikkaa. Esimerkiksi vähän aikaa sitten Mummilaakson tarinoita-sarjaa ruvettiin esittämään MTV Juniorilla ja vielä uudistettuna.

Muistan kun joitakin vuosia sitten Tehotytöt esitettiin MTV3:llä ja vielä kokonaisuudessaan sillä 2000-luvulla Tehotytöistä osa esitettiin dubattuna Nelosella. Ohjelmaa taidettiin hieman uudistaa sillä alun perin Tehotyttöjen suomenkielisestä toteutuksesta vastasi Tuotantotalo Werne Oy mutta MTV3:llä se tuntui erilaiselta. Uptempo taisi tehdä joitakin muutoksia Tehotyttöjen suomenkieliseen versioon. Lisäksi MTV3 esitti aikoinaan myös Walt Disneyn lyhytanimaatioita jotka ovat myös siirtyneet Neloselle.

Mummit ei tunnu samalta!

Moni varmaan muistaa että Mummilaakson tarinoita esitettiin aikoinaan Ylellä useita kertoja. Sen suomenkielinen versio tuotettiin osittain Ylen avustuksella sillä kuinka moni tietää, Mummilaakson tarinoita-sarja pohjautuu Japanissa tehtyihin animaatiosarjoihin. Muistan kun alkuperäisessä dubbausversiossa oli eri käännös ja kertojana Leena Uotila ja lisäksi alku- ja lopputekstit olivat suomeksi (esimerkiksi alkuteksteissä näkyi alkuperäiset ääninäyttelijät joista osa on myös mukana uudessa dubbausversiossa).

Uudessa dubbausversiossa taitaa nykyään näkyä suomeksi korkeintaan sarjan nimi sekä mummitarinoiden takana olleet henkilöt eli Tove ja Lars Jansson. Lisäksi lopputekstit ovat nyt englanninkielisiä kuten yhden kerran huomasin.

Nyt mummit ei tunnu enää samalta -ainakaan mun mielestä! Minusta Mummilaakson tarinoita-sarjaa ei olisi tarvittu mitenkään muuttaa eikä niiden esityspaikkaa siirtää sillä kaupoissa on ollut monesti myynnissä DVD-levyjä joissa alkuperäisdubbaus on. Toisaalta kaipa oli hyvä nykyaikaistaa sarjaa hieman vaikka alkuperäinen dubbaus oli parempi - ainakin minun mielestä. Wikipedian mukaan uudesta versiossa jaksoista on leikattu joitakin pätkiä pois mikä ehkä hieman hämmentää minua.

Super-jäätelöt tehneet paluun

Super-jäätelöt ovat tehneet paluun markkinoille mikä ei ole uutta. Myös Fanny on tehnyt paluun eri pakkauksessa, Super-jäätelöt kuitenkin muistaa parhaiten koska niitä mainostettiin telkkarissa hullunkurisella tavalla.

Muistan kun Super-jäätelöpuikkoja myytiin jopa Mikkelin keskustassa silloin kun Akselin paikalla oli vielä Maksimatti-niminen ruokakauppa ja sen yhteydessä pieni kauppakeskus.

Myös pari mainosta on jäänyt mieleen vaikka niitä tehtiin kolme, ainakin muistaakseni 2000-luvulla tehtiin sellainen mainos jossa yksi mies tilaa jäätelöpuikot käsimerkeillä ja kun nainen joka ajoi autoa hermostui nähdessään miehen antavan lentosuikon jäätelönmyyjälle hän heitti yhden salkun pois autosta ja jätti miehen. Tyttö ei vissiin halunnut jättää omaa isäänsä tien reunalle ja lopulta se mies otettiin mukaan kun se söi jäätelöä.

Tulevaisuus

Kenties Super-jäätelöpuikkoa voisi olla saatavana myös muilla mauilla sillä suklaan ja laktrisin lisäksi olen tainnut nähdä myös toffeenmakuisen puikon. Muistan lapsena nähneeni myös vihreän Super-puikon, oliko se sitten päärynänmakuinen.

Lisäksi näkisin Superin telkkarissa niin että jäätelöä syötäisi yhdessä. Yksi mainos kun kieltämättä oli hieman sällittävä sillä sen lopussa yksi mies parkui kun ei saanut jäätelöä.

Vanhasta sotilaskodista monitoimitalo

On alkanut tuntua että vanhasta sotilaskodista olisi syntymässä monitoimitalo sillä Sotkulla on ollut useita käyttäjiä kuten eläkeläisjärjestöt. Lisäksi Sotkuun on tulossa myös kansalaisopiston opetustoimintaa ja iso valkokangas.

Kuvakaappaus Google Maps-palvelusta jossa näkyy Vanha Sotku vuonna 2011.

Vanha Sotku on ollut aika kauan kaupungin omistuksessa. Nimi Vanha Sotku tulee siitä että se on ollut nimensä mukaisesti sotilaskoti ennen Karkialammen varuskuntaa. Vuoteen 2017 asti sen omisti kaupungin nuorisotoimi jolloin sitä vuokrattiin mm. eläkeläisjärjestöille, Mikkelin kehitysvammaisten tuki ry:lle sekä eri tapahtumien käyttöön.

Monitoimitalona se olisi vielä voinut säilyä ja tulee vissiin vielä säilymään sillä nyt siellä on ruvettu järjestämään teatteriopetusta sekä eri kulttuuritapahtumia. Sinne olisi voinut vielä mahtua erityisryhmien kuten eläkeläisten tanssi-illat sillä niiden järjestäminen on nyt siiretty Paukkulaan eikä se ole kovin tilava ainakin eläkeläisille.

Kansalaisopisto muuttopuuhissa

Mikkelin kansalaisopisto on useita kertoja joutunut vaihtamaan tiloja, etenkin tänä vuonna Päämajatalo on muuttumassa sotahistoriakeskukseksi ja sen tähden opisto joutuu taas etsimään korvaavia tiloja. Lisäksi Lönnrotinkadulla sijaitsee entuudestaan kansalaisopiston toimisto sekä joitakin opetustiloja.

Puukoulussa on sijainnut tekstiilityön opetustilat sekä kielenopetus. Nyt kansalaisopisto on irtisanonut puukoulun vuokrasopimuksen ja tekstiilityö sekä kielet muuttavat Lönnrotinkadulle koska pienyrityskeskus muutti Mikkelin ammattikorkeakoulun (nykyisen Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun) kampukselle.

Puukoulu on ollut aikaisemminkin kansalaisopiston käytössä sillä kun Päämajakoulu toimi vielä Ristimäenkadulla puukoulussa oli opiston sali. Päämajakoulun muutettua sisäilmaongelmien takia Otto Mannisen kadulle entiseen yhteiskouluun kansalaisopisto sai puukoulusta tilat tekstiilityön opetukselle ja kielenopetukselle.

Ollaanko liian hätäisiä?

Minä ja osa Savosetin työvalmentajista olemme huomanneet yhden mielenkiintoisen asian: nimittäin Taidemyrskystudion aamuryhmästä osa lähtee aikaisemmin ryhmästä pois (12.00) ja osaa jää vielä ryhmään tekemään hommia 12.15 asti kuten minä. Ei ihme että olen keskiviikkoisin syönyt aina viimeisenä - jopa 12.30 jälkeen. Tänä talvena olen joskus kulkenut autokyydissä Savosetiin jolloin olen syönyt 12.30 aikoihin.

Aloitin Taidemyrskystudiossa opiskelun viime vuonna. Silloin olin innokas tekemään kuvataidetta ja usein jäin 12.00 jälkeen vielä ryhmään sillä aamuryhmän lopetusajaksi on määritetty 12.15. Iltapäiväryhmän aloitusajaksi on puolestaan määritetty 12.30.

Toisaalta onhan se ymmärrettävää että ruokailuun on ehkä hyvä ennättää ajoissa ja toisaalta se että osa aamuryhmästä on lähtenyt 12.00 aikoihin on hämmentänyt ainakin Savosetin työvalmentajia. Viime syksynä kuljin pyörällä usein keskustan ja Saksalan kautta Savosetiin. Nykyään kuljen Mannerheimintien kautta tosin joudun varomaan jyrkkiä alamäkiä.

Ehkä minusta on tuntunut turvalliselta kulkea Saksalan kautta sillä Tenholankatu tuntuu usein vaaralliselta etenkin kun toinen puoli on aika ahdas mutta onneksi sillä puolella jossa on bussipysäkki on tilaa kulkea. Toinen syy Saksalassa kulkemista on se että Saksala on tuttu kaupunginosa minulle. Mutta aina kun olen tullut Savosetiin olen joskus syönyt jopa 13.00 aikoihin jolloin Savosetissa on iltapäiväkahvi.  

Tänä talvena Taidemyrskystudion aamuryhmässä olleita kävijöitä on haettu Puistokadulta aina 12.00 aikoihin autolla ainakin helmi-maaliskuussa. Yhden kerran aamuryhmä mukaan lukien minä lähti kävelemään 12.00 aikoihin koska luultiin että auto tulisi hakemaan meitä.

Vammattomat ja vammaiset kohtaavat!

Vammattoman ihmisen kanssa oleminen voi tuntua joskus jopa vaaralliselta etenkin jos vammattolla ihmisellä ei ole kokemuksia vammaisryhmistä. Tässä artikkelissä selitän muutamia esimerkkejä siitä.

On olemassa sosiaali- ja terveysalan ihmisiä jotka mielellään auttavat vammaisryhmiä, kulttuurialan toimijoita jotka jopa saattavat vammaisryhmissä olevat kulttuurintekijät julkisuuteen (tästä esimerkkinä Pertti Kurikan nimipäivät-yhtye joka pääsivät jopa Euroviisuihin) ja muita eri vammaistoimijoita kuten vapaaehtoisia. Myös kansanedustajat sekä kaupunginvaltuutetut pyrkivät auttavat vammaisryhmiä etenkin jos sellaisiksi ryhtyy.

Joillakin ihmisillä sairaus voi olla niin lievä että häntä olisi vaikea luokitella erityisryhmiin mutta jos sairaus ei olekaan lievä silloin hänet luokitellaan erityistä tukea tarvitsevaksi ihmiseksi ja vaarana voi olla jopa se että hän joutuu monenlaisiin vaikeuksiin. Lisäksi jopa musiikillisten haaveiden toteuttaminen voi olla haastavaa etenkin jos rima on korkea.

Kunpa bänditoiminnan saisi käyntiin jotenkin!

Tälläkin hetkellä musiikkiurallani menee siinä mielessä hyvin että olen tähän asti tehnyt kolme trubaduurikeikkaa ja suunnittelen uusia kappaleita sekä uusien keikkojen järjestämistä. Lisäksi olen kokenut katumuusikkona olemista. Mutta yksi toive on toteuttamatta ja siitä kerron tästä artikkelissa.

Minulla on ollut 13-vuotiaasta lähtien haaveena toteuttaa oma bändi. Ja nyt minulla on kolme haavebändiä sekä sooloura. Ja niitä varten olen tehnyt sekä sanoituksia että sävellyksiä, lisäksi coverkappaleiden esittäminen voisi tuntua mukavalta.

Bänditoimintaa

Tuuralla pyyhkii siinä mielessä hyvin että Tuuran ensimmäinen EP-levy on julkaistu ja lisäksi jäsenhaku on käynnissä. Mutta koko ajan syntyy uusia sanoituksia. Tulevaisuudessa suurin osa Tuuran kappaleista voisi syntyä myös muiden jäsenten sekä joidenkin ulkopuolisten sanoittajien toimesta.

Lisäksi Nerot on muuttunut Einestein-yhtyeeksi ja yhden kappaleen julkaiseminen
on suunnitella. Olen myös suunnitellut sävellyspohjien tekemistä niin kotioloissa kuin kavereitteni kanssa Einesteinin lisäksi myös soolotuotannolleni sekä yhdelle Leppävirralla asuvalle kaverilleni. Esimerkiksi vähän aikaan sitten ystäväni luona tehtiin yksi runomuotoinen laulu joka sopisi parhaiten lastenlauluksi.

Olen laittanut jäsenhakemuksia niin Kaveripiiriin kuin Muusikoiden.net-sivustolle. Lisäksi olen etsinyt Einesteinille sopivaa treenipaikkaa ja se on tainnut löytyä, nyt pitäisi vaan saada kokoonpano yhdessä treenaamaan. Nimittäin olen pohtinut että voisiko entisessä Päämajakoulussa majailevan Mikkelin Kansalaisopiston musiikkiluokkaa käyttää treenitilana etenkin kun siellä on valmiina rummut.

Haaveena soolokokoonpano

Sen lisäksi että voisin kokeilla niin trubaduurina ja katumuusikkona olemista, niin olen miettinyt myös one man band-henkisten soolokeikkojen järjestämistä eli se tarkoittaisi sitä että soolokeikoilla soittaisin kitaraa samalla kuin laulan ja taustamusiikki tulisi vaikka tietokoneelta tai taustanauhoilta. Lisäksi olen suunnitellut kahden soolokokoonpanon kasaamista, ensimmäisessä kokoonpanossa tehtäisi elektroakustista pop rockia ja toisessa kokoonpanossa taas ambientia ja konemusiikkia. 

Miksei myös vierailevana muusikkona?

Minua on viime aikoina kiinnostanut yhteistyöprojektit muiden muusikoiden ja lauluntekijöiden kanssa. Esimerkiksi olen alkanut suunnitella hiphopia ja maailmanmusiikkia yhdistävän levyn tekemistä Pieksämäellä asuvan kaverini kanssa joka on tehnyt rap-musiikkia ja lisäksi suunnitella on tehdä Darkminded-nimisen yhtyeen kanssa musiikkia sillä ajattelin että voisin olla mukana tuottamassa ja säveltämässä Darkmindedin tulevaa levyä. Lisäksi sanoittajakaverini Teemu on myös suostunut lähtemään mukaan yhteistyöhön. Saa nähdä miten tuossa käy!

Myös sävellystyöt elokuviin ja teatteriesityksiin kiinnostaa.

Onko kulttuurivallankumous vaarassa?

 Tässä on musiikinopettajani kitara joka oli minulla lainassa

HelsinkiMissio ry:n omassa lehdessä kerrotaan että Resonaarin 
oppilaiden tie on kivinen. Jotkut erityisryhmiin kuuluvat ihmiset 
kuten kehitysvammaiset pääsevät julkisuuteen, toiset taas ei 
pääse kovinkaan helposti. 

Tällä hetkellä Suomesta taitaa löytyä kolme kehitysvammaisista ihmisistä koostuvaa ryhmää jotka ovat päässeet julkisuuteen. Eli ne ovat Soundpark, Resisposse ja Pertti Kurikan nimipäivät. Ovathan ne sentään tulleet tutuiksi Vähän kunnioitusta-elokuvan ansiosta. Niitä yhdistää se että he ovat tehnneet kaikki kappaleet itse, esimerkiksi Pertti Kurikan nimipäivät-yhtyeen jäsenistä Kari Aalto ja Pertti Kurikka toimivat lauluntekijöinä. Lisäksi Kari Aalto on ollut mukana tekemässä Jupiterin kuut -sävellystä Marko Koivun kanssa Soundparkin alla sekä Erilaisuus-kappaletta Resispossen laulajan Kalle Havumäen ja kulttuuripaja Valon sekä Musavision perustajana tunnetun Teuvo Merkkiniemen kanssa. Erilaisuus-kappaleessa vieraili myös Leena Nilsson ja Rele Kosunen.