Työkeskus jää usein ainoaksi vaihtoehdoksi!

Työ- ja toimintakeskukset ovat viimeisiä vaihtoehtoja työllistymiseen vaikka löytyisi useita muita vaihtoehtoja usein taitaa käydä niin että sopivaa työpaikkaa ei löydy, etenkin niille jotka ovat suorittaneet ammattitutkinnon.

Suurin osa erityistä tukea tarvitsevista ihmisistä joutuu työ- ja toimintakeskuksiin, oli koulutustaustana sitten ammattitutkinto tai valmentava ja kuntouttava opetus. Toiset taas saavat oikeita työpaikkoja ja jotkut taas saattavat ryhtyä jopa yrittäjiksi.

Esimerkiksi minä olen opiskellut kotitalousyrittäjäksi Bovallius-ammattiopistossa mutten saanut koulutusta vastaavaa työtä paitsi viime talvena olin Siekkilän Siwassa avotöissä ja siitä olisi voinut tulla minulle työpaikka. Koulutuksen jälkeen minulla oli haaveena olla töissä palvelukodissa tai päiväkodissa mutta jouduin viime vuonna työkeskukseen ja siitä lähtien olen ollut siellä töissä. Kivoja työtehtäviä siitäkin löytyy. 

Joskus voi käydä niin että työt loppuvat helposti. Esimerkiksi vuonna 2012 minulta ja työkaveriltani loppui tarvittavat osat venetappien tekemiseen ja lisäksi Leppävirralla asuva entinen koulukaverini Henna on huomannut saman ongelman.

Valmentavan koulutuksen jälkeen on joskus mahdotonta valita mihin alaan suuntautuisi, ei mikään ihme että työ- ja toimintakeskus jää ainoaksi vaihtoehdoksi.

Kiusaamisia työpaikoilla

Työpaikkakiusaamisesta on tullut yleinen ongelma maailmalla etenkin myös työ- ja toimintakeskusten kohdalla jos joku työntekijä joutuu kiusanteon urhiksi tai pelkää joutuvansa pahan teon kohteeksi. Esimerkiksi minä ja työkaverini olemme nykyisessä työpaikassamme (Mikkelin Savosetissä) joutuneet sietämään kiusantekijöitä. Joskus tekisi mieli ajatella työpaikan vaihtamista mutta se tuntuu olevan mahdoton ajatus.

Vähän aikaa sitten olen saanut kuulla myös yhdeltä entiseltä koulukaveriltani että hänen entinen poikaystävänsä on pelotellut häntä ja pakottanut hänet lapsellisiin leikkeihin kuten lumisotaan. He sattuivat olemaan töissä Pihkapuiston toimintakeskuksessa (tai ainakin kaverini on Oksakujan palvelukodissa siivojana) ja lisäksi he käyvät keskiviikkoisin kansalaisopiston järjestämässä musiikkiryhmässä joka pidetään samassa työpaikassa. Ei siis mikään ihme että häntä häiritään joka paikassa, jopa vapaa-aikanakin kun hän on omissa oloissa ja hän tarvitsee minunkin apua vaikka toimin lähes joka ilta "tukikaverina" parille työkaverilleni. 

Palkka vai työosuusraha? 

Usein ainakin työkeskuksissa annetaan lähinnä työosuusrahaa etenkin jos työntekijä olisikin työkyvyttömyseläkkeellä. Mutta toisaalta eläkkeestä huolimatta työstä voisi saada palkkaa etenkin jos tulot ovat pienet. Se saattaa kuitenkin olla mahdoton asia.

Palkkatyöhön pääsee ainakin tuettu työllä joka tarkoittaa sitä että kun työnantaja palkkaa tarvitsemansa työntekijän, työntekijä saa maksutonta työhönvalmennusta sekä verotettavaa palkkaa. Siitä lisätietoa löytyy Kehitysvammaisten tukiliiton kotisivuilta.

Avotyö ja tuettu työ tapahtuvat siis työkeskuksen ulkopuolella mutta niissä on eroja etenkin kun avotyössä ei tule palkkaa vaan työosuusrahaa eikä siinä olla työsuhteessa. Esimerkiksi minä olin talvella 2013 Siekkilän Siwassa avotöissä ja tunsin itseni melkein työntekijäksi vaikka olin oikeesti avotöissä. Minulla oli toiveena että siitä tulisi minun oikea työpaikka muttei tullut koska myöhästyin jatkuvasti eikä Siwan henkilöstö voinut sietää sitä.

Tosin sanoen oli sitten palkkatyössä tai työkeskuksen asiakkaana kuitenkin rahaa tulee.
  
Eduskunta voisi ehkä puuttua asiaan!

Monet kehitysvammaiset ja muut erityisryhmiin kuuluvat ihmiset ovat toivonneet että eduskunnassa pohdittaisi miten vammaisten työllistymistä voisi parantaa.  

Jotkut kun ovat kyllästyneet siihen että työstä ei saa mitään muuta kuin työosuusrahaa.

Minua sellainen ei ainakaan haittaa vaikka toisaalta olisi kiva saada enemmän kuitenkin työosuusrahan antamisessa taitaa olla rajoja. Esimerkiksi minä saan Savosetista joka on nykyinen työpaikkani lähes usein 21 euroa. Olen joskus miettinyt että olisiko mitenkään mahdollista saada jopa 30 tai 40 euroa mutta toisaalta se taitaa olla mahdoton ajatus. 

Leija-lehti täytti viime vuonna 30 vuotta jonka kunniaksi Me Itse ry keräsi kehitysvammaisten kirjoittamia viestejä Sano se selkosuomeksi-reppuun joka vastanotettiin Jokaisella on oikeus lukea -tapahtumassa Helsingissä Narinkkatorilla.


Se että suostuvatko Krista Kiuru ja muut eduskunnan jäsenet parantamaan vammaisten työllistymistä jää nähtäväksi. Minä ainakin toivon että se toteutuisi sillä vaikka olen alkanut pikkuhiljaa tottumaan nykyiseen elämäntilanteeseen kuitenkin en aina jaksaisi ajatella olevani Savosetissa töissä koska olen inhonnut sitä vuodesta 2004 lähtien jolloin olin TET-harjoittelujaksoilla siellä ja inhoan vieläkin vaikka olen saanut sieltä hyviä työkavereita.