Onko töissä sittenkään kivaa?

Monesti töissä voi kohdata ongelmia vaikka se ei olisi mukavaa. Esimerkiksi olen kohdannut yhdessä muiden työtovereiden kanssa monia ongelmia kuten luottamuspulaa sekä jopa riitelyä. Ja ne samat ongelmat tuntuvat toistuvan koko ajan jota minä en ainakaan kestä vaikka se olisi kestettävä.

Olen viime aikoina huomannut että yksi työkavereistani ei oikein viihdy ulkona muiden työkavereitteni kanssa töissä niin kun minäkin mutta metallinkierrätyksessä riittää hommia ja varsinkin kun sisälläkin puretaan kaapeleita, ei ainoastaan ulkona.

Joskus olen ollut riidoissa työkavereitteni kanssa etenkin yhden Haaparinteellä asuvan kaverin kanssa johon tutustuin silloin kun olin purkamassa muovilla päällystettyjä kaapeleita, kunhan vaan muistaisin milloin se tapahtuu sillä siitä on jo kauan aikaa.

Minun on lisäksi vaikea luottaa joihinkin työkavereihin, sama pätee myös ystäväni kohdalla sillä myöskään hän ei luota kaikkiin työkavereihin mutta löytyy paljon luottamuksenarvoisia ihmisiä mm. kokoonpanon ja puuosaston puolelta.

Lisäksi olen huomannut että jotkut työntekijät eivät jaksa olla Savosetissa töissä, esimerkiksi yksi kutomon työntekijöistä on ollut viisitoista vuotta Savosetissa eikä hänelle taida enää löytyä sopivaa työpaikkaa. Kuten aikaisemmin tässä blogissa kerroin työtoiminta koituu monelle erityistä tukea tarvitsevalle ihmisille ainoaksi mahdollisuudeksi saada töitä ja siitä kautta rahaa, etenkin työosuusrahaa saa työkeskuksista.