Palvelukodissa voi syntyä huono fillis!

Jotkut kehitysvammaiset ihmiset eivät pidä palvelukotia hyvänä 
asuinpaikkana vaikka se olisi ainoa vaihtoehto! He aistivat 
palvelukodeista enemmän huonoja puolia kuin hyviä.

Kun ihminen kasvaa aikuiseksi, tulee aika muuttaa pois vanhempien tai muiden kasvattajien luota. Silloin vaihtoehdoksi valitaan usein oma asunto. Mutta jos käykin niin ettei pärjääkään itsenäisesti missään rivitalo- tai kerrostaloasunnossa niin silloin voi joutua palvelukotiin. Tässä artikkelissa kerron muutaman esimerkin.

"Kuin vankila"

Ystäväni on asunut 90-luvun loppupuolelta lähtien palvelukodissa, aluksi hänellä oli kämppäkaveri kunnes joutui asumaan yksin. Ystäväni on kokenut palvelukodin olevan hänelle enimmäkseen kuin vankila sillä hänestä välillä tuntuu että ohjaajilla (joita ystäväni kutsuu hoitajiksi tahtomatta) olisi aikaa kuunnella ja auttaa häntä ja välillä taas ei. Lisäksi hän joutuu aika usein haukkumisen kohteeksi. Häntä pelottaa eniten myös se että sekä polkupyörävaraston että asuntonsa ulko-ovet jäävät auki vaikka ne olisivat lukossa.


Näistä ongelmista on puhuttu lähes useita kertoja, esimerkiksi tänä vuonna (2014) on käyty neuvotteluja minun sekä ystäväni elämänlaadun parantamisesta, tosin neuvottelut ovat siinä mielessä tuottaneet tuloksia että on annettu mahdollisuus ulkoilla yhdessä mutta sen sijaan ystäväni pelkotiloja pahentavat sellaiset ajatukset että hoitajat tarkastaisivat ulko-oven ja että vierailuaika olisi lyhyt vaikka toivottiin pitempiä vierailuaikoja varsinkin viikonloppuille. Toisaalta lyhyestä vierailuajasta ei ole haittaa, toisaalta taas ei ole!

Olen joskus miettinyt sitä että pitäisikö ystävälleni etsiä uusi asuinpaikka!

Joka toinen viikko aina kun hän on viikonlopun palvelukodissa hän joutuu hakemaan lääkkeet naapurustossa olevasta toisesta palvelukodista. 

Liian yksinäistä

Sen lisäksi että ystäväni tuntee olonsa liian yksinäiseksi ja jopa turvattomaksi myös yksi minun entisistä koulukavereista joka muutti viime keväänä tai viime vuonna asumaan samaan palvelukotiin on tuntenut myös olonsa yksinäiseksi ja turvattomaksi etenkin kun hänen poikaystävänsä joka asuu myös Savisillan kaupunginosassa on usein omissa harrastuksissa mukana eikä välttämättä kerkeä aina tavata häntä. 

Härnäämistä

Myös pari muuta työkaveria ovat valittaneet joutuvansa kiusanteon urhiksi omissa asuinpaikoissa, esimerkiksi yksi ulkotyöntekijä on sanonut että häntä on härnännyt yksi asukas Lehmuskylässä olevassa palvelukodissa.

"Miksi kohdellaan väärin?"

Leija-lehden numerossa 2/2014 olevassa mielipidepalstassa on myös ihmeltety samoja asioita palveluasumiseen liittyen, nimittäin mielipiteen kirjoittanut asukas on kertonut omista tuntemuksistaan asuinpaikkaansa kohtaan, esimerkiksi hän ihmettelee miksei saa postia joka viikko ja lisäksi ei saa aikaa hoitajille.

Onko kyseessä resurssipula?

Minä olen usein miettinyt niin ystäväni kuin entisen koulukaverini kanssa palvelukodin ongelmankohtia kuten vierailuaikaa ja viriketoimintaa.

Savisillassa kun on vierailuaika aina loppunut ilta kahdeksan aikoihin mikä on tuntunut liian lyhyeltä ystäväni mielestä ainakin. Siksi on toivottu että hoitajilla voisi olla pitempi työaika jotta vierailuaikaa voisi pidentään mutta se ei taida auttaa kovin paljon palvelukodin toimintaa. Joillakin hoitajilla kun taitaa olla perheenjäseniä tai sitten hekin tarvitsevat iltarauhan. Lisäksi ystäväni on miettinyt että voisiko Savisillassa olla myös miehiä töissä.

Olen 2-3 kertaa ehdottanut hoitajille että jostain vertaistukitoiminnasta voisi olla höytyä myös palvelukodin asukkaille. Hoitajat ovat sanoneet että siellä ei olisi varaa osallistua projektiin mutta ainakin jokin järjestö voi käydä tarjoamassa toimintaa. Esimerkiksi Helsingissä on ollut käynnissä Vekkari-projekti johon kuuluu vertaiskavereita sekä kokemusasiantuntijoiden pitämiä kerhoja. Samankaltainen projekti voisi käydä myös Mikkeliin. Mutta mikä järjestö siihen ryhtyisi, siitä ei varmaan koskaan tiedä!

Sen lisäksi on huomattu että joskus hoitajille tulee omassa työssään vaikeuksia, esimerkiksi monesti Savisillassa on vaan yksi hoitaja töissä viikonloppuisin. 

Sen lisäksi työvoima taitaa hieman vaihdella helposti joissakin palvelukodeissa, sillä joskus tuntuu siitä että palvelukodissa olisi liian vähän ihmisiä töissä joskus taas ei. Työntekijöiden määrää lisää määräaikaisesti niin vuokratyövoima kuin työssäoppimisjaksoilla tai aikuis- ja oppisopimuskoulutuksessa olevat opiskelijat. Toisaalta palvelukodin työntekijöiltä vaaditaan myös sosiaali- ja terveysalaan liittyvä koulutus joten voi olla että jos ei ole opiskellut lähihoitajaksi silloin on pakko mennä kouluun. 

Yhteenveto

Jos Savisillan alue tai ylipäätänsä jokin muu asuinpaikka kerta tuntuu joidenkin mielestä huonolta paikalta niin pitäisikö siellä olla enemmän viriketoimintaa tai joillakin asukkailla olla tukikavereita. Esimerkiksi minun ystävälläni on kyllä henkilökohtainen avustaja mutta hän on sanonut että kaipaisi asuntoonsa enemmän vieraita käymään hänen luonaan ja siksi olen miettinyt tukikaveritoiminnan käynnistämistä sekä kulttuuritarjonnan laajentamista.

Toivottavasti uusi vammaispalvelulaki tuo muutoksia tähän kurjuuteen. Sosiaali- ja terveysministeriössä kun luvattiin että palvelujen tarve ratkaistaisiin yksilöllisesti eikä diagonssin mukaan, sillen olisi voinut mennä hyvin myös 90-luvulla mutta silloin laki oli erilainen. Ja toisaalta Mikkelissä ei tainnut olla 90-luvulla mitään kehitysvammaisille suunnattuja ryhmäkoteja eli autetun asumisen yksiköitä, vaan enimmäkseen Mikkelin läheisyydessä etenkin jos ajatellaan Anttolaa joka kuuluu nykyään myös Mikkeliin.

Ja onhan minullakin myös palveluasumisesta kokemuksia, tosin ne ovat hieman huonoja mutta siitä jäi myös hyviäkin kokemuksia kuten se että sain viettää aikaa yhden palvelukodin tiloissa jossa olin yhden viikonlopun muutama vuosi takaperin.